On varsin tavallista, että ihmisten esittelemistä toisilleen sosiaalisissa tilanteissa pidetään vaikeana asiana. Et aina tiedä tulisiko sinun käyttää esiteltävästä henkilöstä etunimeä, sukunimeä vai molempia, tulisiko sinun selventää suhdettasi esiteltävään henkilöön (”tämä on ystäväni ______”), tai edes onko kyseisten henkilöiden esittely toisilleen ylipäätään sinun tehtäväsi. Kaikki tämä on kuitenkin pientä verrattuna sosiaalisten tilanteiden pahimpaan, väistämättömään painajaiseen: aiemmin tapaamasi henkilön esittelyyn muille kun olet unohtanut hänen nimensä.

Tilanne ei luonnollisesti ole niin vakava, jos olet itse tavannut kyseisen henkilön vain kerran tai kaksi, tai jos et ole tavannut häntä pitkään aikaan. Kovin usein unohdus tapahtuu kuitenkin sellaisen ihmisen kohdalla, jonka nimi sinun tulisi ehdottomasti muistaa. Tällainen henkilö ottaa helposti unohduksesi henkilökohtaisena loukkauksena, ja sinun katsotaan tehneen pahan etikettivirheen.

Olen nähnyt satojen ihmisten reagoivan tähän tuskalliseen tilanteeseen monilla eri tavoilla, vuolaasta anteeksipyynnöstä (”Voi herrajumala sentään, olen niin pahoillani, voi jestas, vau, en saata uskoa että olen unohtanut nimesi!”) yksinkertaiseen luovuttamiseen kädet pystyssä pois kävellen. Näihin tilanteisiin reagointiin on kuitenkin olemassa parempiakin vaihtoehtoja. Seuraavan kerran kun pääsi lyö vastaavassa tilanteessa tyhjää, yritäpä seuraavaa jippoa:

Pakota henkilö, jonka nimen olet unohtanut, esittelemään itse itsensä ensin. Tämä on sulavin ja tehokkain tapa peittää unohduksesi. Kun teet sen riittävän hyvin, kukaan ei osaa epäillä sinua. Sanotaan, että olet sosiaalisessa tilanteessa ja olet unohtanut yhden ryhmässä olevan henkilön nimen. Käänny ensin tämän henkilön puoleen ja hymyile kohteliaasti. Osoita sen jälkeen sellaista kolmatta henkilöä, jonka nimen muistat ja esittele hänet sanomalla esimerkiksi ”Tämä on Linden Bond” kääntyen samalla takaisin ensimmäisen henkilön puoleen. Kuin refleksinomaisesti tämä henkilö ojentaa kätensä tervehtiäkseen juuri esittelemääsi henkilöä ja sanoo:”Hauska tutustua, Linden. Minun nimeni on Sylvia Cooper.”

Monet meistä tuntevat itsensä kömpelöiksi joutuessaan esittelemään ihmisiä toisilleen. Saatamme useinkin huomata olevamme epävarmoja, pitäisikö joku esitellä etunimellä, sukunimellä vai sekä että, pitäisikö hänet määritellä jotenkin ("tämä on ystäväni ______"), ja saatamme pohtia jopa sitä, että onko ylipäätään meidän velvollisuutemme esitellä tietyt kaksi ihmistä toisilleen kyseisessä tilanteessa. Kaikki tämä on kuitenkin pientä verrattuna siihen sosiaaliseen painajaiseen, joka syntyy silloin, kun joudumme esittelemään jonkun, jonka nimen olemme unohtaneet.

Ei siinä vielä mitään, jos unohdamme jonkun sellaisen henkilön nimen, jonka olemme tavanneet vain kerran tai kaksi tai jota emme ole nähneet pitkään aikaan. Aivan liian usein kyseessä on kuitenkin henkilö, jonka nimi meidän todellakin pitäisi tietää ja joka loukkaantuu huomatessaan, että olemme unohtaneet sen. On siis syntymäisillään pahemman luokan etikettivirhe.

Tällainen tilanne on aivan kammottava katastrofi. Olen nähnyt satojen kutsuvieraiden yrittävän selvitä tilanteesta erilaisin tavoin, jotka ovat vaihdelleet ylenpalttisista anteeksipyynnöistä ("Voi LUOJA, anteeksi nyt kauheasti, huh, huh, uskomatonta, etten saa nyt päähäni sinun nimeäsi!") aina siihen, että esittelijä nostaa kädet ilmaan ja kävelee paikalta. Tällaisesta muistamattomuudesta voi kuitenkin selvitä sujuvamminkin. Ensi kerralla, kun aivosi lyövät tyhjää esittelytilanteessa, kokeile seuraavaa metkua:

Pakota henkilö esittelemään itse itsensä. Tämä on sulavin ja tehokkain tapa hoidella muistikatkos. Ja kun hoidat homman hyvin, kukaan ei edes epäile sinua. Jos olet unohtanut ryhmässä olevan henkilön nimen, käänny häntä kohti ja hymyile. Katsahda sitten kutsuvasti jonkun sellaisen henkilön puoleen, jonka nimen muistat, sano: "Tämä on Sampo Pankki", ja käänny rennosti unohtamasi henkilön puoleen. Henkilö, jonka nimeä et vielä maininnut, sanoo automaattisesti (tämä on refleksi): "Hei, Sampo, hauska tutustua. Minä olen Marketta Hämäläinen", ja ojentaa yleensä kätensä.

Monelle ongelma siitä kuinka esittelyt sujuvat hankaluuksitta ei ole "vieras tilanne". Hyvin usein olet epävarma siitä että esitteletkö henkilön käyttämällä hänen etunimeään, sukunimeään tai molempia; käyttäisitkö määritettä ("tämä on ystäväni ______”); et ehkä ole varma edes siitä että onko kahden henkilön toisilleen esittely sinun velvollisuutesi tässä tilanteessa. Mutta kaikki tämä ei ole mitään verrattuna siihen ilmeiseen, väistämättömään, sekoittavaan painajaiseen kun sinun täytyy esitellä henkilö jonka nimen olet unohtanut.

On eri asia kun unohdat nimen jos olet tavannut kyseisen henkilön vain kerran tai kaksi, tai et ole nähnyt häntä vähään aikaan. Mutta aivan liian usein hän on joku jonka nimi sinun tulisi tietää, ja joka loukkaantuu kun hän tajuaa ettet tiedä sitä. Toisin sanoen etikettivirhe on nyt tekeillä.

Kun tämä tapahtuu se on täyttä tuskaa, ja olen katsellut kuinka sadat seurustelijat yrittävät selviytyä eri tavoin, vaihdellen innokkaasta anteeksipyynnöstä ("Herranen aika, olen tosiaan pahoillani, en voi uskoa että olen unohtanut nimesi") luovuttamiseen ja poiskävelemiseen. Mutta on paljon parempia tapoja selvitä tästä henkisestä lipsahduksesta. Seuraavan kerran kun vedät vesiperän yritä tätä keinoa:

Pakota hänet esittelemään itsensä. Tämä on sujuvin ja tehokkain tapa selviytyä muistihäiriöstäsi. Jos teet sen hyvin kukaan ei koskaan epäile sinua. Jos olet unohtanut jonkun henkilön nimen ryhmässä, käänny hänen puoleensa ensin ja hymyile. Käänny sitten kutsuvasti toisen henkilön (jonka nimen tiedät) puoleen ja sano "Tamä on Linden Bond", ja käänny uudelleen rennosti unohdetun henkilön puoleen. Henkilö jonka nimeä et ole maininnut sanoo automaattisesti (se on refleksi) "Hauska tavata, Linden, minä olen Sylvia Cooper" ja yleensä hän myös ojentaa kätensä.