"Katin rontti! Alas sieltä!"
Syventyneenä ties kuinka monenteen käännökseen, kuulen työhuoneeseen kantautuvat nuorimman lapseni Alessandran huudot. Hän sättii Marlonia, kotikissaa ja entistä kulkuria, joka on nykyisin kotisohvan kuningas.
Ulkona ujo syyskuinen aurinko lämmittää päivän tyhjyyttä, jonka aikuiseksi ja nyt mieheksi kasvanut Giorgio jätti lähtiessään yliopistoon. Miten rohkea, herkkä ja liikuttava.
Kukapa olisi tiennyt, että hänen kaipaamisensa tuntuisi
Show full text